Kivi tähtien takaa kirjoittajan kertomana

kansi Markku Pääkkönen

Olen aina tiennyt, että sisälleni on kätketty kirjoja. Aikaa niiden todelliseen etsimiseen ei kuitenkaan tuntunut löytyvän opiskelun, perheen ja työn takia. Mutta kun apen kirja ELÄMÄ KUIN UNTA oli vihdoinkin käynnistänyt tulokseen tähtäävän kirjoittamisprosessin, mikään ei enää pidätellyt minua. Ne kätketyt kirjat oli kaivettava esiin. Ja aikaahan minulla nyt on. Mitäpä muuta sitä eläkeläisellä? Kunnes kellot kutsuvat…

Päiväkirjaa olen pitänyt 12-vuotiaasta aina näihin päiviin asti ja koska nykyinen maailma etenee niin kovin paljon erilaisin tavoin kuin ennen, halusin kertoa lapsilleni ja lastenlapsilleni, ettei se elämisen tyyli aina ole tällaista ollut. Nykypäivän yksinkertaisilta ja helpoilta vaikuttavat toimet vaativat aiemmin lujaa työntekoa ja ponnistelua, sillä eiväthän ne elämää helpottavat koneet ainakaan korpien kätkemiin kyliin olleet löytäneet.

Päiväkirjoissani on rutkasti merkintöjä ”entisajoista”, joten oli selvää, että hyödynnän niitä. Mutta ettei muistojen välittyminen olisi käynyt lukijalle liian yksitoikkoiseksi, sirottelin sekaan satumaailman ystäviä viemään mukaan seikkailuihin, jotka taas puolestaan tuovat esiin muunlaista tiedonjyvästä, toivottavasti. Oikein ahdistavat asiat olen jättänyt kirjaamatta, sillä halusin, että lukijalle jää päällimmäiseksi hyvä ja turvallinen olo. Lapsuus on niin herkkää ja myrskyille altista liplatusta elämän aallokossa, että jo oman mielenrauhansa vuoksi soisin jokaisen säilyttävän muistoissaan siitä vain ne hyvät ja kauniit hetket. Ainakaan lasten en halua joutuvan pahoista asioista edes lukemaan.

Kovin pedanttista lukijaa voi häiritä kirjan sivujen liehureuna, mutta onhan se päähenkilökin liehuvainen ja pidättelemätön tyyppi, joten miksi hänestä kertovia tarinoitakaan pitäisi pakottaa tiettyyn muottiin? 😉 Tosin kamalasti harmittaa se, että kannentekijän näky pilaantui. Miten valoisa se olikaan! Minun syyni, kun en jaksanut taistella. Nyt olisin jo vahvoilla, joten toivon, että saan jutun toimimaan…

Toivoisin, että jokainen löytäisi tästä kirjasta jotakin. Suuret ikäluokat palaavat kenties sen myötä muistelemaan omia lapsuusaikojaan, heidän lapsensa uppoutuvat mielellään vanhempiensa ja samalla omaansakin historiaan ja sitä nuoremmat saattaisivat hyvinkin paneutua satukohtauksiin.

Ehkäpä joku muukin saisi tästä sysäyksen ja intoutuisi kirjoittamaan muistiin omaa tarinaansa. Jos kerran minä sain kyhättyä jotain kansien väliin, niin mikseivät muutkin? On vain aloitettava jostain, mistä tahansa, mikä muisto sattuu mieleen juolahtamaan. Aikajärjestyksestä ei aluksi ole väliä, sillä asiathan voi myöhemmin järjestellä uudelleen. Pääasia on, että saa sen kerän auki.

Ja niin, jos joku löytää kirjasta/kirjoista jotain sanomaa, niin se on hänen asiansa – ehkäpä siellä sellaista hyvinkin häivähteleekin. Jokin merkitys kai sillä kivelläkin lienee…